Puuvilla lyhyesti

Eri vaatetusmateriaalien tutkiminen on mielestäni supermielenkiintoista, erityisesti nykypäivän kestävän kehityksen kannalta. Olen huomannut, että ihmiset edelleen pitävät puuvillaa ekologisena vaihtoehtona, koska onhan se luonnosta peräisin ja biohajoavaa. Erityisesti luomupuuvillan suosio on kasvanut, koska luomu on nyt pop. Keräsin tähän tiivistetyn paketin puuvillan tuotannosta ja miksi sen holtittomaan kulutukseen tulisi suhtautua hieman kriittisemmin.

Puuvilla on eniten käytetty kuitu tekstiiliteollisuudessa ja sen historia ulottuu tuhansien vuosien taa. Varhaisimmat hautalöydöt puuvillan olemassa olosta löytyvät Intiasta ajalta 5000 eaa. Vasta noin 800 vuotta sitten puuvillavalmisteet tulivat Eurooppaan. 1600-luvulle Augsburg (Saksa) johti puuvillan teollista massatuotantoa, jonka jälkeen englantilaiset ja flanderilaiset pääsivät johtoasemaan. Kehruukoneen (1764) ja mekaanisten kangaspuiden (1784) keksiminen vauhdittivat tuotantoa.

Vuodesta 1969 tähän päivään mennessä, puuvillan maailmanlaajuinen tuotanto on kaksinkertaistunut. Vuonna 2007 puuvillan viljelyala kattoi noin 23% koko maailman pysyvästi viljellystä pinta-alasta. Kaikista maailman tektiilikuiduista puuvilla kattaa noin 45%. Merkittävimpiä raakapuuvillan tuottajia ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat ja Pakistan. Puuvillaa käytetään eniten Aasiassa, jossa kulutetaan noin 72% maailman puuvillasta.

Puuvillan käyttö tekstiilimateriaalina on suosittua, eikä ihmekään. Se on erittäin mukava päällä, hengittävä, ei kutia ja siitä on mahdollista valmistaa hyvin erilaisia kankaita ja neuloksia. Puuvillaa pystyy hyvin värjäämään ja se on todella kestävä materiaali. Puuvillan ympäristövaikutukset ovat olleet jo useamman vuoden tapetilla, mutta silti, se on yhä eniten käytetty materiaali vaateteollisuudessa.

Puuvilla on vaativa kasvi. Se viihtyy auringossa ja tarvitsee vähintään 200 hallatonta päivää kypsyäkseen. Yhteen T-paitaan tarvittavan puuvillan kasvattamiseen kuluu noin 2 700 litraa vettä. Runsas keinokastelu aiheuttaa vesistöjen kuivumista ja edesauttaa ravinnepäästöjen valumista pelloilta vesistöihin ja ympäröiviin alueisiin. 290 puuvillalajikkeesta melkein kaikki ovat yksivuotisia, eli ne täytyy istuttaa joka vuosi uudelleen. Puuvilla on erityisen herkkä tuholaisille eikä se viihdy rikkaruohojen joukossa. Siksi puuvillapelloille ruiskutetaankin paljon erilaisia kemikaaleja.

Noin 96% USA:n ja 95% Intian puuvillasta on niin sanottua Bt-puuvillaa. Bt-puuvilla on geenimanipuloitu tuottamaan tuholaisille haitallista proteiinia hyödyntäen luonnossa esiintyvää Bacillus thuringiensis -bakteeria. Bt-puuvillan myötä hyönteismyrkkyjen käyttö on vähentynyt, sadot ovat kasvaneet suuremmiksi ja terveemmiksi ja viljelykustannukset alentuneet. Myös akuuttien myrkytyksien määrä viljelijöiden keskuudessa on laskenut ja tämän on arvioitu säästävän useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa terveyskustannuksissa.

Bt-myrkkyjä on käytetty maataloudessa jo pitkään. Perinteisessä käytössä peltojen toksiinipitoisuudet jäävät pieniksi, sillä myrkkyä käytetään vain hätätilanteissa ja kohdistetusti. Bt-puuvilla sen sijaan tuottaa jatkuvasti kasvin omissa soluissa myrkkyä, eikä myrkyn tuotantoa voi mitenkään säädellä. Tämän myötä useat hyönteislajit kehittyvät nopeasti immuuneiksi myrkylle, ja sen vuoksi Bt-viljelmille joudutaan käyttämään myös muita hyönteistorjunta-aineita.  Suurten Bt-myrkkymäärien vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on epävarmaa. Yhden tavanomaisen T-paidan materiaaliin on käytetty keskimäärin 150 grammaa hyönteismyrkkyjä ja lannoitteita.

Luomupuuvillan tuotannossa ei ole käytetty geenimuunneltua puuvillaa, tosin Bt-myrkkyjen käyttö on sallittua. Kemiantehtaiden moninaiset kemikaalit ovat kiellettyjä luomutuotannossa. Luonnonmukaisella viljelyllä pyritään rikastuttamaan maaperää, mikä lisää sen vedenpidätyskykyä. Veden käyttö on jopa 90% pienempi verrattuna tavanomaiseen Bt-puuvillaan. Myös kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 94% pienemmät, sillä luonnonmukainen maaperä sitoo huomattavia määriä hiilidioksidia. Luomupuuvilla on kuitenkin heikompi laatuista verrattuna Bt-puuvillaan, mikä lyhentää luomupuuvillasta tehdyn tuotteen käyttöikää. Luomupuuvillasertifikaateissa on usein kriteerejä myös viljelyn eettisyyden takaamiseksi, mutta luomupuuvillasta tehty tuote ei takaa tuotteen koko tekoprosessin eettisyyttä.

Merkittävä ympäristön kuormitus tulee viljelyn lisäksi puuvillan jatkokäsittelystä, värjäämisestä, erilaisista viimeistyksistä ja kuljetuksesta. Puuvillakuitu karstataan, kehrätään langaksi ja kudotaan kankaaksi. Tähän prosessiin kuuluu paljon erilaisia vaiheita ja kemikaalien käyttöä, josta saisi jo oman pitkän blogikirjoituksen. Mekaanisista käsittelyvaiheista aiheutuu paljon pölyä tehtailla, joka aiheuttaa erilaisia keuhkosairauksia työntekijöille ilman kunnollisia hengityssuojaimia.  

Puuvilla on usein merseroitua. Siinä puuvilla käsitellään lipeäliuoksella, joka parantaa kuitujen kestävyyttä, kiiltoa, homeensietoa ja kosteudenimukykyä, jolloin materiaali on myös helpompi värjätä. Merseroinnissa käytettävä natriumhydroksidi tuottaa ongelmia joutuessaan vesistöihin. Puuvilla on luonnostaan kermanvaaleaa tai ruskean sävyistä. Tämän takia se valkaistaan ennen värjäämistä, jotta tulos olisi mahdollisimman tasainen. Valkaisuprosessissa käytettävä aine saattaa luonnossa muodostaa haitallisia sivutuotteita ja hitaasti hajoavia yhdisteitä. Värjäyksessä väriaineet siirretään kuituihin, lankoihin ja kankaisiin erilaisten kemikaalien välityksellä. Väriaineet voivat sisältää raskasmetalleja, jotka ovat haitallisia sekä ympäristölle että ihmisten terveydelle. Synteettisten värien haittavaikutukset ovat olleet pitkään tiedossa, mutta luonnosta saatavien värien käyttömahdollisuudet ovat rajalliset nykyiseen kulutukseen suhteutettuna. 


Vedenpuhdistus on kallista, ja siksi kehittyvissä maissa siitä tingitään. Tekstiilien valkaisu-, värjäys- ja erilaiset viimeistysaineet päätyvät sellaisenaan jäteveden mukana luontoon. Köyhien maiden tekstiiliteollisuusalueilla voi päätellä joen väristä, minkä väriset vaatteet ovat olleet värjäysvuorossa sinä päivänä. Intian Karurin kaupungin yli 600 tekstiilitehdasta tuottavat päivittäin noin 225 miljoonaa litraa jätevettä ja reilusti yli puolet on puhdistamatonta. Koillis-Kiinan teollisuusprovinssi Guangdongin pääkaupunki Guangzhoussa teollisuuden likavesien puhdistaminen maksaisi 10 prosenttia koko kaupungin budjetista.

T-paita kulkee pitkän matkan kaupan hyllylle.